Kalastussivuni

Uutta: Loppukesän 2005 retken kuvasaalis, joka jäi kameran rikkoutumisen takia vähäiseksi. (ei kaloja kuvissa:)

Kalat, joita olen saanut

Lajit

Särki, ahven, salakka, kiiski, hauki, lahna, harjus, taimen, siika, kirjolohi, rautu, seiti, turska, simppu sekä koljan poikanen, kuore, suutari

Suurimmat kalat

Toistaiseksi suurin kala: 2 kilon hauki kaislikon reunasta parin metrin vedestä. Vieheenä oli uppoava Jointed Rapala 11 cm oranssina.

Toiseksi suurin kala, jonka olen ikinä saanut, on puolitoistakiloinen taimen. Se nappasi kolmisenttiseen rapalan Mini Fat Rappiin, joka oli väriltään oranssi. Tärppi tärähti Nurmijoen Koirakoskella, illan jo hämärtyessä, mikä onkin ison taimenen varsinaista syöntiaikaa. Kalaa perattaessa havaittiin, että se ei ollut syönyt mitään, joten ambulanssiärsytysväri varmaankin kiihotti sen iskuun.

Suunnilleen puolitoistakiloinen seiti Kvalsundista. seiti.jpg

Seuraavaksi isoin fisu on keskisuomalaisesta pikkukoskesta mustaa perhojigiä hamuillut päälle kiloinen hauki, joka toisella jahtauksellaan onnistui ahmaisemaan sen. Hauen uinti näkyi selvästi noin parinkymmenen sentin vedessä.

Parhain kalansaalis:

Neljä harjusta alle tunnissa, suurin noin 45-senttinen. Tie dramaattiseen tapahtumaan kulki suurinpiirtein näin: Pestauduin mukaan järjestetylle eräleirille, joka suuntautui Metsä-Lapin tuntureiden seassa virtaavalle joelle. Ensimmäisinä päivinä en saanut mitään, mutta seuraavina tuli harjuksia. Viimeisenä päivänä päätin lähteä vielä yrittämään. Leiripaikasta puolen tunnin kävelyn päässä ylävirtaan oli syvä lampare, johon putous kohisutti vettä. Sielläpä oli jo leiriltämme yksi viskelijä, joka oli jo saanut yhden harjuksen kuplakoholla heitetyllä perholla. Sitten alkoi superfantastinen päivänkorentojen kuoriutuminen ja lentely puurona. Vaikka oikeatakin ruokaa oli paljon, silti harjukset valitsivat kaikista makupaloista juuri meidän perhomme. Sain kolme kalaa lähes perättäisillä heitoilla. Syönti loppui ja päätimmekin kalastuksen, yhteensä saimme kahdeksan kookasta harjusta. Tehoperhon, jota en tässä vielä paljasta, piilotin autiotuvan hirren rakoon tulevia sukupolvia varten.

Kalastusvälineistä, joita minulla on ollut

Suurinta osaa näistä välineistä ei ole enää markkinoilla, mallithan vaihtuvat lähes vuosittain

Virvelit

Aloittelin virvelikalastukset tietenkin umpikelalla. Vapana oli alle puolitoistametrinen lasikuitukeppi. Näillä sain haukia. Yhtenä keväänä hankin GT1655 tetsivoittaja-avokelan, joka nykyisin tuntuu aika köhnältä ja liian painavalta. (Kannattaa käyttää Ultra Light Kevyitä vehkeitä). Vapana oli 1.8 m televapa, jonka onnistuin hajottamaan melko pian. Kestävä vapa on 2.1 m lasi/hiili/kevlarkuitu Daiwa KGX-210 viehepainoille 10-30 grammaa, mutta painavahko.

Siimana on ollut kestävä Stren 0.35 mm. Strenin 0.20 mm siimaa ei kannata hankkia , se ei kestä yhtään mitään! Mielestäni hyvää UL-siimaa on punainen Unyl-pilkkisiima, nimellispaksuudella 0.20 mm. Olen hankkinut Abulon Ultraa 0.20 mm, jolla ei kannata käyttää universal-solmua, vaan clinchia. Kuitusiimana on nimellispaksuudeltaan 0.12 mm harmaa Fireline. Silläkään ei universal-solmu pidä. Fireline on aika venymätöntä, minkä on havaittu aiheuttavan katkeamisia siiman jumittuessa heitossa.

UL-vapoina on Shimanon kokotoiminen 1.5 m sportsman, jonka pikku hauki taivuttaa mutkalle, sekä vähän jämäkämpi 1.4 metrinen Shakespeare teleskooppivapa SPT-46, jonka löysä kärki karkuuttaa kaloja. Edellisiin verrattuna kesän '01 hankinta Shimano Nexave 180 cm on suorastaan mahtava, heitot lentävät varsinkin ohuella siimalla pitkälle. Sen kärkiosa joskus irtoaa heitossa. Keloina on ollut mm. Shimano Biomaster 1000 ja Abu Cardinal 1200 UL. Hyrräkelana on Ambassadeur 6500 CS Rocket, jossa on puolattuna punottu siima Corastrong. Vapana 8' Zebco sekä Abu BMC 11' turskan ja seidin kalastukseen.

Perhovehkeet

Perhokalastuksen aloitettuani olen hankkinut uuden vavan lähes joka vuosi. Ensimmäinen oli 300 mk:n paketissa tullut 3-osainen 8 jalan Shakespeare, joka jäi oven väliin. Toinen taas laadukas keraamisilla vaparenkailla varustettu ABU Diplomat 2000 Fly 2090 9-jalkainen aftm 6/7. Suru oli masentavaa, kun se jäi auton oven väliin. Naps. Ja sitten tilasin postimyynnistä vihreän 7-osaisen 8-jalkaisen Shakespeare-matkavavan. Tuntuma siinä ei ollut hyvä, mutta kätevä se oli vaelluksella, jolla hajotin sen innostuessani nähtyäni harjuksia järvessä. Seuraavana vuorossa oli 9.5 jalkainen kärkitoiminen ABU. Se oli vikaostos, sillä kärki oli 'lepsu' ja heittotuntuma heikko. Edellä mainittu Diplomat 2000 taas oli puolitoiminen ja jäykähko, mikä on kai hyvän vavan merkki? Eräänä vuonna ostin alennusmyynnistä Leeda räikkäkelan kanssa halvan Kunnan Graphite Compositen 8.5 jalkaa, aftm 4-6 (aftm luokitus kertoo siiman painosta ja vavan summittaisesta sopivuudesta sille painolle). Ajattelin ostaa HM Brookin tai Riverin, mutta River katkesi kärjestään melkein ilman voimaa. Eräs oli Pfluegerin aftm 5 7,5 jalan perhovapa, jolla en saanut edes pikku salakkaa. Kyseisessä vavassa ei tuntunut olevan paljon voimaa, mutta tavallisen kokoisille kaloille se lienee riittävä. Sillä ei ollut niin mukava heittää ja tulin myyneksi sen pois. Retkeilyyn hankin D.A.M. Speedcast Tele Fly:n, pituus 2.55 m, luokka 5/6. Tämä teleskooppiperhovapa heittää 8-luokan siimaa kohtuullisesti. Pohjatulppa oli huonosti kiinni. Se irtosi esim. vapaosia työnnettäessä kasaan päin. Perhosiimana minulla oli Cortlandin 444 aftm 5, joka oli ihan kohtalainen. Halvin ostamani siima oli vihreä DT(=Double Taper, kaksoiskartio. Siima jossa on jonkin mittaiset kartio-osuudet päissä ja keskellä tasapaksua.) aftm 8, joka maksoi 24,50 mk. Nyt minulla on 7-luokan Scientific Angler-siima. Keloina on ollut isokokoinen Shakespeare räikkäkela, Leeda räikkäkela, sekä BFR Dragonfly 375 jarrukela.

Uistin- ja perhovinkkejä

Perhot

Black Zulu on erittäin pyytävä harjus- ja rautuperho, pyytävämpi kuin esim. Red Tag. Se kannattaa sitoa toiselta puolelta riivityllä häkilällä, jottei häkilästä tule liian tuuhea.
Resepti:
Koukku: nro. 12-10
Pyrstö: punaista villalankaa
Runko: mustaa villalankaa
Kierre: hopeaa lankaa, esim. sähköjohdosta
Runkohäkilä: mustaa kukkoa

Musta Roska
Koukku: nro. 12 yläsilmukallinen
Runko: mustaa antronia dubattuna, seassa tummanpunaista, hieman lakkaa päälle
Kalastetaan ahvenia rannasta nostamalla perhoa pohjasta ylöspäin.

Nalle Puh on paras pintaperho, jonka tiedän.

Pienellä uppoperholla isommasta virrasta taimenta kalastettaessa tulee joskus uskon puute, joten tässä resepti hieman isompaan perhoon:
Koukku: kaksihaarainen lohiperhokoukku nro. 8
Pyrstö: mustaa oravankarvaa
Runko: musta chenille
Kierre: hopea tinseli
Siipi: musta oravankarva, sopivalla tavalla hajalleen

Vieheet

Hopeinen Vibrax 0-kokoisena on ylitehokas kirkkaissa vesissä, muuta viehettä ei oikeastaan tarvita pohjoisen tammukkapuroilla. Tosin tammukka ottaa usein vaikka mihin vieheeseen, mutta pikku lipat ovat melko varmoja. Etelässä taimenille on hyvä musta tai vihreä marabouperhojigi. (Sellaisen voi tehdä helposti itsekin perhonsidontatyyliin: otetaan hyvälaatuinen jigirunko tai leechrunko, laitetaan pyrstöksi marabouta, ja kierretään pyrstöstä yli jäänyt marabou "häkiläksi". Lisämausteeksi olen laittanut pyrstöön mustaa oravankarvaa.) Hauki syö tummissa sisävesissä mm. oranssia ja mustaa 11 cm Rapala Originalia, Calico Cat lippaa(isommat koot) ja 7cm oranssia Rapala Magnumia.

Uistinpakin sisältö pakki.jpg

Kalapaikkoja

Kvalsund, Finnmark, Norja: Pohjois-Norjassa oleva salmi, jossa kuhisee kalaa. Salmen yli on silta saarelle, jolla Hammerfest sijaitsee. Saaliksi tulee lähinnä turskaa pohjalta ja silliä syövää seitiä pinnasta. Harvemmin saadaan esimerkiksi isosimppua.

Nurmijoki Sonkajärvellä: Joki on 25 km pitkä, ja koskia on mukavasti. Joki kulkee metsässä. Saaliksi saa taimenta ja harjustakin. Hauen tumpit, ahvenen tirrit ja salakan sintit ovat jalomman kalan pyytäjälle kiusana. Kalastajia Nurmijoella on yleensä paljon.

Kalaretki Käsivarressa v.92 (lupakartasta skannattu reitti).

Kuvia
Norge
Saariselkä

Kotisivulle